Karel (ja Josef) Capekin teoksesta puutarhurin vuosi olen napannut idean, että puutarhurin vuosi alkaa varhain talvella.Tänäkin vuonna se on alkanut Hyötykasviyhdistyksen Pähkylä-lehden siemenluettelolla. Nyt kuitenkin jätän tilauksen väliin, koska lähden Mancesteriin kevääksi. Jos nyt olisi normikevät, viettäisin iltoja luettelon ääressä haaveillen kesän sadosta. Näin myös muut puutarhurit viettävät talvella iltojaan - suunnitellen kesän kasvua. Uuteen kasvukauteen olen varautunut myös niin, että lunastin Jyväskylän kollegojen antaman lahjakortin puutarhan nettikauppaan. Oli lunastettava, koska lahjakortti olisi muuten mennyt umpeen sinä aikana kun olen Imperiumin entisessä pääkaupungissa.   Kiitos siis hyvät työkaveri-ystävät, olette edistäneet puutarhurin tulevaa kesää.

Poikani Matti on hankkinut perheelleen talon, johon minä siis menen Roosan mummiksi. Talomme lähellä on kuulemma viljelypalsta-alue, mikä sopii entiselle palstaviljelijälle oikein hyvin. Tällä palsta-alueella on myös oma kauppa, mistä voi vakoilla ideoita myös suomalaisen kaupunkiviljelyn tarpeisiin. Odottelen kiinnostuneena myös sitä, että Matin nykyinen kollega saa valmiiksi väitöskirjansa, jonka aiheena on jokin niistä viljelypalsta-alueista, jotka lopetettiin Lontoon olympialaisten myötä. Minähän olen perehtynyt aiheeseen, siis Lontoon olympialaisten vuoksi lopetettuihin palsta-alueisiin, itselleni rakkaan ruoka-kirjan välityksellä. Kyseinen opushan on Sam ja Sam Clarkin teos Moro East.

Puutarhurin maailma on pieni ja suuri samaan aikaan. Se jos mikä on myös toivoa täynnä.